Lokikirja

Matka sai uusia käänteitä ja veneemme uuden omistajan. Purjehdusmatkat jatkuu hamassa tulevaisuudessa.

Hortasta Lissaboniin noin 8 päivää ja reilu 900 merimailia. Tuulet olivat vakaat ja paatti kulki mukavasti. Alkumatka meni myötätuulessa, sitten sivutuulta ja vastaista. Matkan aikana ei paljoa muuta ihmeellistä tapahtunut paitsi vesitankki levähti sisään. Noin 70 litraa makeaa vettä valui pilssiin. Meillä oli runsaasti vettä muissa kanistereissa, joten janoon ei näännytty.

Ruokavalio vaihtui perunoihin, pastaan, nakkeihin, suklaaseen, kekseihin, viiniin, viinaan, kaakaoon ja laadukkaaseen riisiin unohtamatta tonnikalaa.

Atlantin valtameri on kokonaisuudeessaan takanapäin. Ylitykseen kului kaikkiaan 34 merivuorokautta. Merimaileja kertyi noin 3800. Tonnikalapurkkeja avattiin 87 kappaletta.

Hengissä selvittiin!

Hortan satama on pullollaan purjeveneitä ja ne kaikki ovat ylittämässä Atlanttia. Tunnelma on hyvä ja ihmiset hyvällä tuulella, koska he ovat jo lähes ylittäneet Valtameren. Kivilaiturit on täynnä jahtien jättämiä muistomerkkejä ja samoin on Peter Cafe Sport.

17. päivä, torstai aamuna, rankan illan jälkeen, muuan tullivirkailija tuli herättämään meidät. Hän kyseli veneestä ja halusi nähdä papereita. Vastailin hänelle krapulaisena parhaani mukaan. Seuraavaksi puolitusinaa virkapukuisia tullimiehiä tutki Albin Vegan ja käänsi tavarat ylösalaisin. He yrittivät avata vesitankkiakin, joka tosin osoittautui ylivoimaiseksi. Tunnin penkominen riitti heille. Tullivirkailijat kiittivät yhteistyöstä ja poistuivat. Oli varmaan melkoinen näky, kun läjä poliiseja tutki pikku venettämme. Sivusta oli kuitenkin hauska seurata ja naureskella heidän löytämilleen tavaroille ja kysymyksille (meiltä löytyy paljon eriskummallisia esineitä).

Saapuminen Hortaan

Vihdoinkin maata ja laituri johon kiinnittyä. Paikallinen kylä näyttää varsin idylliseltä. Se on vuoren rinteellä. Kaikki talot ovat valkoisia ja niissä on punainen tiilikatto. Ne ovat lähes kiinni toisissaan. Satama on suojattu 100 yardin pituisella aallonmurtajalla, joka on samalla korkea betonilaituri. Reuna on 2-3 metriä meren pinnasta, joten se on erittäin korkea pikku Vegallemme. Laitamme 5 pientä lepuuttajaamme suojaamaan kylkeämme. Jukka heittää takaköyden miehelle, joka on tullut auttamaan meitä rantautumisessa ja kiipeää itse laiturille kiinnittämään etuköyden. Mies paljastuu poliisiksi ja sanoo tulevansa takaisin vartin päästä tullausta varten. Hän kaasuttaa mönkijällä pois.

Pian paikalle saapuu kasvavin määrin paikallisia miehiä auttamaan köysien kanssa ja antamaan oman näkemyksen miten ne tulisi laittaa. Harva heistä puhuu englantia. Muut kommunikoivat kehonkielellä. Ystävällistä sakkia. Yksi heistä antaa meille ison fendarin, koska omamme ovat liian pieniä. Toinen sitoo kiven takaköyteemme ja kolmas etuköyteen. Painavat kivet estävät erinomaisesti köysiä nykimästä. Paikalle saapuu iso lihava mies. Hänellä on päällään kokonapitettu kauluspaita, joka on selvästi liian pieni hänen isolle mahalleen, joka pilkottaa sen alta. Hän puhuu englantia ja on selvästi alfauros. Hän utelee: “How long your boat is?” Vastaan hänelle 27 jalkaa ja hän puistelee epäuskoisena päätään. Hän on kummissaan, että ylitämme Atlanttia näin pienellä paatilla. Hän väittää, että kuolemme tällä veneellä. Aflauros pitää meitä hulluina ja myös kertoo sen meille. Vastaan hänelle hymyllä.

Saamme selville vastaanottojoukoilta, että kylässä on kauppa, joka on auki 2100-2300. Juomme paikallisessa baarissa muutaman oluen, käymme suihkussa(meillä on “Solar Shower” veneemme sitlootassa) ja käyskentelemme kyläkauppaan ostoksille. Kadut tai oikeastaan kujat ovat kapeita kiviteitä. Saaren ehdottomasti suosituin kulkuneuvo on mönkijä. Jotkut ajavat pieniä peugeot merkkisiä menopelejä. Muutamilla on pärrät. Ostamme kylän puljusta olutta, viiniä, viinaa, porsaan lihaa, säilykkeitä, suklaata, keksejä, pastaa, perunoita.. Illalla kuuntelemme musiikkia ja nautimme kylmistä virvoitusjuomista veneemme kannella. Monet kylän asukkaat tulevat tekemään tuttavuutta laiturille. Herra poliisi kyselee veneestämme ja matkastamme. Hän on hieman kummissaan, miten selvisimme Atlantin yli näinkin pienellä veneellä? Miten tiesimme sään? Kerron, että purjehtiminen on helppoa eikä Atlantin ylitys ole kuin pala kakkua tähän aikaan vuodesta. Lisään hänen hämmästystään, kertomalla ettemme ennen veneenostoa olleet edes purjehtineet. Lähdimme vain vesille ja opettelimme matkalla. Tämä on lähes totta.

Corvo on rauhallinen, alkeellinen ja eristäytynyt. Mitä muuta voisi kylältä odottaa, joka on keskellä Atlanttia? Talot, tiet ja ihmiset ovat kuin 1950-luvulta. Tuntuu kuin palattaisiin menneille vuosikymmenille. Tämä on harvoja paikkoja, joita ei ole turismilla pilattu. Asukkaat ovat vilpittömästi avuliaita ja ystävällisiä. Humallumme ja jatkamme matkaa, yön pimeydessä, vähin äänin kohti Hortaa. Olisimme jääneet pidemmäksi aikaa, mutta meillä on pienoinen kiire.

Halleluja,

merimatka Eurooppaan kesti 25 päivää ja 25 yötä. Siis kolme viikkoa merta, merta ja merta! Isoa aaltoja, pieniä aaltoja ja joskus ei aaltoja laisinkaan. Tuuli vaihteli neljästäkymmenestäviidestä solmusta nollaan solmuun. Tyypillisesti meri oli tyyni ja purjeet kärsivät tuulen aiheuttamasta puutostilasta. Merimaileja meille kertyi noin 2800 kappaletta ja keskinopeus oli hieman alle 5 solmua.

21.05.2009 Klo 18:30 pari tuntia ennen auringon laskua, löysäsin hieman etuknaapissa olevaa köyttä, joka oli kiinnittynyt poijuun. Tarkoitukseni ei ollut kuitenkaan irroittaa venettä poijusta vaan vain tehdä solmua helpommin avattavaksi parin minuutin päästä. Seuraavan kerran kun vilkaisin etukannelle päin, huomasin köyden irronneen poijusta ja ajelehdimme. Nostimme purjeet ja näin alkoi meidän suuri ylitys. Tiesimmme, että seuraavan kerran näkisimme maata vasta 25-30 vuorokauden kuluttua. Tunnelma veneessä oli kuin olisimme tekemässä jotain suurta ja sankarillista.

22.05 Sää on tyyppillinen Karibian sää. Aurinko paahta, +35 astetta, hyvä purjehdustuuli. Lounaaksi on paistettuja banaaneja sokerilla höystettynä. Laitamme köyden veneen perään ja vuorotellen roikumme köydessä, kun jahtimme liikkuu 4 solmun vauhdilla pohjoiseen päin. Vesi on lämmintä. Ajatus, että pulikoimme 4000 metriä syvässä vedessä on hieman karmiva. Mitä kaikkea alapuolellamma voikaan olla?

23 - 27.05 Ensimmäinen viikko on takana. Sää on ollut kaikinpuolin hyvä. Tuullut pääasiassa idästä päin. 700 mailia edetty. Tähän mennessä on hajonnut sakkeli, vhf ja tuuliperäsin meni rikki, ennenkuin ehdittiin edes käyttää sitä. Sain vastaanotetuksi ensimmäisen kunnollisen sääkartan SSB:llä. Tunnelma on ollut hieman odottava; mitä on tulossa? Viikon kokeneena avomeripurjehtijana ja Atlantin ylittäjänä voin sanoa, että tämä on helppoa! Ei tarvitse kuin nostaa purjeet, säätää autopilotti ja odottaa…

28.05 Tuuli loppui, purjeet hakkaa, nopeus 3 solmua, hajottaa!

30.05 Vihdoinkin tuulee taas ja paljon. Pelkkä isopurje pieneksi reivatuna ja nopeus 6-7 solmua. ISOJA aaltoja (3-4 metrisiä).

01.06 Tuuli on yltynyt ja yltyy koko ajan. Puhaltaa ehkä reilu 40 solmua takaapäin. Purjeina pelkkä trysail, joka on vain 5 neliömetriä suuri, silti nopeus lähes 7 solmua. Autopilotti ei jaksa ohjata. Istun pinna kädessä. Ympärillä näen pelkkää pimeyttä, en tiedä varmasti kuinka korkeita aallot ovat, kuulen ne kuitenkin. Ne kohisevat kovaa hajotessaan. Pärskeitä roiskuu jatkuvasti päälleni ja vettä sataa ankarasti taivaalta. Olen märkä, mutta kiitos hyvien sadevaatteiden ja kumisaappaiten olo on kuitenkin mukava ja lämmin. Hetken päästä kuulen normaalia kovempaa kohinaa, joka vain kovenee. Tunnen sen lähestyvän. Vene kallistuu ja aalto iskee suoraan istuinkaukaloon ja osittain veneen ylitse. Tunnen merenvoiman ja satoja litroja lämmintä vettä lyövän minua suoraan kasvoihin ja ruhoon. Sitlootan lattialla ja suojanpuoleisella penkillä on monta kymmentä senttimetriä vettä. Olen litimärkä. Jopa Jukka kastui, vaikka oli sisällä ja ovet olivat kiinni. Pian tämän jälkeen totean, että on turvallisempaa laittaa vene “heaving-to” asentoon. Kiristän trysailin keskelle, ohjaan vastatuuleen ja sidon pinnan. Teen kaiken niinkuin olen kirjoista lukenut. Vene makaa 50 asteen kulmassa tuuleen ja aaltoihin. Vega sortaa sivulle päin luoden voimakkaan ja suojaavan imun. Vene on lähes paikallaan. Se ei heittelehdi, vain keinuu kuin ankkurissa. Hetken ihmetellään ja hämmästellään kuinka mukavaksi merenkäynti muuttui. Tämä on ensimmäinen kertamme, kun kokeilemma “heaving-to”-tekniikkaa. Menemme nukkumaan ja heräämme aamulla, muutaman tunnin kuluttua, kun tuuli on hieman tyyntynyt.

2-5.06 Tuuli on ollut myötäistä, joskin erittäin heikkoa. Vuorokauden ehdittiin käyttää spinnua, kunnes mastosta hajosi sakkeli ja nostin tuli alas. Matelemme kohti Azoreita. Avomeripurjehdus on tylsää. Tässä pienessä koirankopissa ei ole juuri mitään aktiviteetteja. Pääasiassa luemme kirjoja ja lätkimme pelikortteja. Kerran päivässä otamme vastaan sääfakseja SSB:llä ja miniläppärillä. Päivät ovat samoja. Aurinko paistaa ja tuuli on heikkoa. Olimme tyhmiä, kun emme ottaneet rommia mukaan.

Viides kesäkuuta 15 metrinen kuunari ohitti meidät läheltä. Etäisyys oli pienimmillään vain 20 metriä. He vilkuttivat meille ja vastasimme siihen. Tähän asti myötätuuleen purjehtiminen on tuottanut meille vaikeuksia. Bermudatakila ei nimittäin ole siihen tarkoitukseen sopiva. Isopurje verottaa genoan tuulta ja siten se lepattaa jatkuvasti. purjeiden levittäminen virsikirjaksi ei auta, koska autopilottimme ei kykene ohjaamaan suoraan. Kuunarilla, joka ohitti meidät oli spinnupuomi levittämässä genoaa. Matkimme heitä ja nyt pääsemme myötätuuleen paljon nopeammin. Myöhemmin tajusimme vielä levittää purjeet virsikirjaksi ja sidoimme molemmat puomit omille puolilleen.

6-12.06 Kolme viikkoa merillä. Ei mitään uutta Pohjois-Atlantilta. Aavaa merta, merta ja merta… Muutama tankkeri ja purjevene on näkynyt matkan varrella, lintuja lentelee ja silloin tällöin uiskentelee utelias delfiini parvi ihmettelemään meitä. Tuuli on loppunut. Meri on tyyni. Viime vuorokaudet olemme liikkuneet 1-5 solmun nopeudella. Olemme vain muutaman sadan mailin päästä Azoreista, mutta tätä vauhtia sinne kestää ikuisuus. Tuuli on muuttunut myötätuulesta sivutuuleksi ja nyt viime aikoina vastatuuleksi. Lillumme keskellä Atlanttia. Aika käy pitkäksi. Päivät ovat samoja.

Aamupalaksi tarjoillaan tonnikalaa ja riisiä. Lounaaksi tonnikalaa ja riisiä. Päivälliseksi tonnikalaa ja riisiä. Illalliseksi on vitamiinipillereitä. Kaikki muu ruoka on loppunut. Siis aivan kaikki muu. Jäljellä on vain kymmenkunta tonnikalapurkkia ja 9 kilon säkki riisiä, josta puolet on syöty. Juomana on vettä. Voitte vain kuvitella, kuinka kyllästyneitä olemme tonnikalaan ja riisiin. Unelmoimme päivittäin roskaruuasta ja muista herkuista.

13.06 Aamupäivällä ei tuule. Ajamme hieman moottorilla. Illalla alkaa puhaltaa hieman. Vauhti 3 solmua. Matkaa enään alle 200 mailia.

14.06 Viime yönä alkoi vihdoinkin tuulla! Vauhti 6 solmua.

15.06 MAATA NÄKYVISSÄ!!!! Pitkä odotus palkitaan, lähes 25 päivää avomeripurjehdusta takana ja vihdoinkin näemme maata! MAATA! Korkkaamme skumppa pullon. Aurinko lämmittää ja ruskettaa ihoamme. Tuulee takaapäin sopivasti. Aallot ovat pieniä. Tunnelma on hyvä. Lintuja liitelee taivaalla ja kelluu vedessä. Iso monen tusinan delfiiniparvi tulee toivottamaan meidät tervetulleiksi ja hyppelehtii veneen vierellä. Paluumme Eurooppaan on spektaakkelin omainen. TIlanne on kuin kaunokirjallisuudesta.

Kiinnitymme Corvon saarella olevaan isoon betonilaituriin, joka on pari metriä Vegan kannen yläpuolella. Meitä on vastassa pari paikallista toivottamassa meidät tervetulleiksi ja auttamassa rantautumisessa. Pian paikalle saapuu lisää väkeä antamaan omia näkemyksiä, miten tulisi kiinnittäytyä ja ihmettelemään muukalaisia. Harva heistä puhuu englantia ja useat heistä kommunikoivat kehonkielellä. Kaikki ovat ystävällisiä ja auttavaisia.

Kaikki on valmista ja huomenna tähän aikaan ollaan pitkällä matkalla kohti Eurooppaa. Aikaa ylityksessä kulunee 25-30vrk. Vene pursuu vettä ja ruokaa joka paikasta. Pikku veneestä tilaa pitää raivata syömällä ja juomalla. Tonnikalaa ostettiin noin 100 purkkia, riisiä on muutama kilo ja lisäksi on erinäköisiä ja kokoisia säilykkeitä kuten pepperoni pizzaa peltipurkissa(!) Nestemäistä ravintoa on kaiken kokoisissa kanistereissa yhteensä lähemmäs 400 litraa. Näillä eväillä mennään.

Siitä on jo useampi kuukausi, kun saavuttiin Karibialle. Täällä on sattunut ja tapahtunut. Trooppiset ilmastot ja lämpimät ihmiset houkuttelevat, mutta mieli tekee jo takaisin Eurooppaan. Suomessakin kuulema kevät kolkuttelee ovelle, joten on hyvä aika palata talvehtimasta.

Seuraavan kuukauden aikana Vega laitetaan koetuksella ja jos ja kun kaikki menee hyvin, niin kerron kuulumiset uudelleen Azoreilla. Täten toivotan itselleni hyviä tuulia ja onnistunutta ylitystä.

p.s. Teresian sijainnin saatat nähdä täältä täältä jos tuo toimii.

Viikossa on paljon tapahtunut. Ensin Jukka ajoi jollalla ankkuriketjua päin, kaatui, hävitti veneen avaimet ja moottorikin meni huoltoon. Onneksi Vegan oven saa auki ilman avaimia rikkomatta mitään. Seuraavan päivänä huomattiin, että lahden toisella puolella kelluu toinen Albin Vega!

Veneen omisti muuan Engelsmanni, joka oli ostanut sen täältä ja aikoi purjehtia sillä takaisin Eurooppaan. Hän oli tekemässä täsmälleen samaa kuin mekin. Mitkäköhän on todennäköisyydet, että kaksi pientä Vegaa kohtaa sattumalta toisella puolella maailmaa eräällä Karibian tuhansista lahdista? Hänen veneensä sarjanumerokin erosi vain kolmella. Maailma on ihmeellinen paikka.

Oli mielenkiintoista tutustua hänen Vegaansa, joka oli aivan erilainen kuin meidän. Sisältä ja ulkoa Dory näytti täysin eri veneeltä kuin Teresia, vaikka joskus ovat olleet toistensa kopioita. 43 vuodessa ehtii tapahtua ja muuttua.

Kävin aamulla jollalla Viereisessä lahdessa, Falmouth Bayssa, jonne oli matkaa noin 2 merimailia Vegalta. Sinne päin pääsi mukavasti myötäaallokossa. Pari metrinen jolla kiipesi ensin ylämäkeen veneen pituisen matkan ja sitten surffasi kovaa alas monta metriä. Paluumatka vastaiseen oli hieman kivisempi ja takaisin päästyä olin litimärkä. Välillä tuntui, että nyt jolla kaatuu, mutta oikeinpäin se pysyi.

Kun lastasin ostoksia Teresia, muuan norjalainen herrasmies uiskenteli alushoususillaan viereeni, tunnisti veneemme ja äänsi epäröiden “Älbin…. Veega”. Hän kertoi, että hänellä oli aikoinaan samanlainen vene ja tapasi purjehtia sillä Länsi-Ruotsiin. Hän myös hehkutti, kuinka kestävä se on: “It’s a strong little boat… with that boat you can sail anywhere”. Taas uusi kanssapurjehtija, joka tuli tunnustamaan Vegan kestävyyttä. Tuollaisista saa aina uutta uskoa omaa venettä kohtaan. Nykyään tällä herrasmiehellä oli kuitenkin iso miljoona vene Oyster 57… Ehkä meilläkin jonain päivänä.

Viime viikolla English Harbourissa kuhisi valkoisia jahtituristeja. Regattaan osallistui 148 purjevenettä ja alueella oli arviolta viitisen sataa erikokoista ja muotoista venettä. Löytyi +100 jalkaisia megajahteja sekä normaaleja 30-50 jalkaisia purjeveneitä, mutta ei yhtään Vegan kokoista. Yllättävää? Sataman kahvilat ja baarit olivat täynnä jenkkejä ja brittejä. Kaduilla vaelsi ihmisiä, kuului puheensorinaa ja naurua. Aurinko paistoi.

Nyt pari päivää myöhemmin koko paikka on kuollut. Jahteja lilluu vedessä, mutta kipparit on kateissa, kadut ovat tyhjiä ja kaupat suljettuja. Viimeiset kaksi päivää on satanut lähes tauotta. Aikamoinen muutos kahdessa vuorokaudessa.

Tänään siirretään vene isompaan lahteen hiekkarannan eteen ja jatketaan touhuamista. Alle kahden viikon päästä purjehditaan St. Maarteniin.

Ikkuna tulossa stormboardiin

Voitettiin viikon kestävä regatta ja nyt voidaan paneutua kunnolla veneen kunnostukseen. 43-vuotiaassa veneessä korjattavaa riittää pariksi viikoksi. Tein listan asioista joita pitää uusia:

-Stormboards
-Sitlootan lokeroiden tiivisteet ja saranat
-Myrskyfokka, trysail ja genoa
-Iso- ja etupurjeen nostin
-Silikonia ja epoksia muutamiin paikkoihin
-SSB antenni
-Generaattori
-Latausjohdot moottorille

-Tuuliperäsin
-Pilssipumppu

Sekä muita pienempiä asioita..

Onneksi Antigua Race Week on ohitse. Ei tapahtumassa mitään vikaa ollut, mutta “Cover Shotin” kippari oli jotenkin ihme tyyppi tai tyypillinen jenkki. Jo kahden päivän jälkeen alkoi naama hajoamaan häneen. Glen, englantilainen pubisonni, joka oli purjehtinut Cover Shotin miehistössä jo 4 viikkoa oli täysin kypsä häneen. Roger oli komentelevan jenkin ja kavereita vailla olevan psykopaatin sekoitus..